Kaatua ei kannata

Leo Janka vauhdissa Ikaalisten Vahokoskessa. Kuva: Timo Lehtonen

Esittelyssä Leo Janka ja Vahokoski

"KAATUA EI KANNATA"

Teksti ja kuva: TIMO LEHTONEN

Ikaalisten Luhalahdella kuohuva Vahokoski herättää maallikossa kunnioitusta, ja myös Melontareittejä Pirkanmaalla -julkaisun reittiseloste antaa tylyn arvion: "Hengenvaarallinen lasku. Vahokoski on ohitettava maitse, sillä se ei ole laskettavissa."

Entä mitä Vahokoskesta sanoo koskiluokittelija Tapio Tyllilä?

– Kosken alku on kahden sillan kohdalla. Niitä varten tehdyt kallioleikkaukset vaikuttavat suuresti kosken riskialttiuteen ja todennäköisyyteen vammautua vakavasti. Creekkauksen kannalta mielenkiintoinen osuus kostuu kolmesta osasta: alun kallioliuska (rockslide) siltojen välissä, alemman sillan jälkeiset väliportaat sekä jyrkkä, korkein ja noin kolmimetrinen loppuliuska.

– Koski jatkuu vielä tästä eteenpäin, mutta tilanteesta riippuen esteenä voi olla hyvinkin tiheä pajukasvusto. Kosken luokka on V eli erittäin vaikea, Tyllilä varoittelee.

Melojan kuvasarjassa esiintyvälle koskipujottelija Leo Jankalle Vahokoski on tuttu:

– Koski koostuu kahdesta pudotuksesta. Ensimmäisessä pudotuksessa on kapeudesta johtuen vedellä mukavasti voimaa. Kaatua ei kannata, koska yläosa on matala ja kivinen. Kivet myös tekevät melomisen vaikeaksi. Pudotusten välissä vasemmalla on helpohko akanvirta (sillan alla), josta voi tarkastella toisen pudotuksen linjat. Toinen pudotus alkaa muutamalla pienellä stopparilla ja päättyy helpohkoon liuskaan, joka on helpompi laskea vasemmasta reunasta, Leo kuvailee.

Leo Jankalla, 24, on takanaan reilut kymmenen vuotta koskimelontaa ja pari Suomen mestaruutta slalom-melonnassa eli kanoottipujottelussa. Hän katselee koskia tietysti hieman eri näkövinkkelistä kuin perusretkimeloja.

– Koskissa haastavaa on löytää virtapaikat, joista lapaan saa hyvän pidon. Usein matalahkoissa koskissa joutuu miettimään melanvedot ja linjat tarkemmin, koska pinnan lähellä olevat kivet estävät virheiden korjaamisen. Pelkkä läpilaskeminen helpoimmalla tavalla ei välttämättä tuota elämää suurempia tunteita. Koskesta pystyy kuitenkin pienellä mielikuvituksella tekemään haastavan, melomalla teknisesti puhtaasti vaikeammilla linjoilla, Leo sanoo.

Leo opiskelee Tampereella Teknillisessä yliopistossa metallurgiaa ja hänen talviharjoittelupaikkanaan toimii Kuokkalankoski Lempäälässä. Kesällä asuinpaikaksi muuttuu Koillismaa ja pääharjoittelupaikaksi Taivalkosken melontakeskus. Talviharjoittelua täydentää kanoottipoolo ja kesäharjoittelua satunnaiset melontareissut muovipaateilla.

Kirjoittaja-valokuvaajan loppukommentti:

– Olen melonut kajakilla satunnaisesti neljällä vuosikymmenellä, viimeiset 10 vuotta taas aika aktiivisesti sekä järvellä, joella että pikkukoskissa. Vahokoski jäi laskematta. Kaikki on suhteellista. Minulle Vaho olisi takuulla ollut pelkkänä läpilaskunakin elämää suurempia tunteita herättävä kokemus. Ehkä jopa hengenvaarallinen. Toisaalta sileän voltti tai kärrynpyörä tuntui muutama vuosi sitten yhtä mahdottomalta.

– Pitkällä tähtäimellä lienee oleellista löytää yhteinen kieli kuvaamaan reittien vaativuutta. Aiheeseen on tarkoitus palata myöhemmin erillisessä artikkelissa.

---

KOSKI JA SEN LASKIJA

Meloja-lehden juttusarjassa on tarkoitus esitellä eri puolilla Etelä-Suomea sijaitsevia vähemmän tunnettuja vaativia koskia ja niiden taitavia laskijoita. Missään nimessä emme halua yllyttää kokemattomia huimapäitä yrittämään näiden koskien laskua! Sarjan kaikki kosket ovat laskettavissa vain tulva-aikaan ja täten ne on luokiteltu keskimääräisen tulvatilanteen mukaisesti. Pirkanmaan ensimmäinen melontareittiseloste on vuodelta 1979 ja reittikartoitukset teki Suomen vanhin koskimelontaseura Kajak ry. Alkuperäisen reittiselosteen koskiluokitukset pitävät edelleen pääosin paikkansa. Viimeisin versio, Pirkanmaan melontareittiopas vuodelta 2002, puolestaan on monin osin puutteellinen ja harhaanjohtava. Monesta laskettavissa olevasta koskesta ei ole lainkaan luokitusta. –TL