Muovikanootti vm 1977

Muovikanootti vuodelta -77

Muovikanootti vuosimallia 1977

Kuva: Elise Kalari

Melojan viimevuotisen valokuvakilpailun satoa setvittäessä toimitusta huvitti suuresti kuvasarja tee-se-itse -kanootin rakentamisesta. Kuvien haalistuneet sävyt kielivät, että poikien huraa-henkisestä aherruksesta täytyi olla kulunut jo jonkin aikaa.

Otimme yhteyttä Konnevedelle kuvien lähettäjiin eli Elise ja Tapani ”Tapsu” Kalariin ja pyysimme heitä kertomaan hieman kuvien taustoista. Näin he kirjoittivat:

”Opiskeluaikoina 1977 olimme parin viikon kesälomareissulla ja prutkuttelimme Vaajakoskelta pitkin Päijännettä kahdella pienellä perämoottoriveneellä. Meitä oli kaksi pariskuntaa ja telttailimme pari päivää Tehinselän Karttisalossa lueskellen ja kalastellen. Kaskisen Tapio oli saanut kesätöistä läksiäisiksi rullanlopun rakennusmuovia. Sitä käytettiin hataramman teltan suojana ja siitä rakennettiin telttasaunakin. Koska aikaa ja muovia oli vielä reilusti, tuli ajatus rakennella jotain muutakin – kuten kanootti!

Tapsu ja Tapio olivat kumpikin meloneet nuorina poikina vanerikanootilla. Runko rakennettiin rantapusikon pajuista ja pihlajista. Mukana retkivarusteina oli kirves, saha, puukko, nitoja, rautalankaa ja uistinkelalla kalastajalankaa. Rattoisaa rakentelua riitti yhdeksi iltapäiväksi, ja illalla jo melottiin. Kanootissa istuttiin ”varpaankynnet leikattuina” ja varottiin visusti osumasta kanootilla mihinkään, ei edes kuiviin kaislankorsiin. Muovikanootilla meloskeltiin kuitenkin monena tyynenä iltana ja se kesti hinata perämoottorilla n. 100 kilometriä kotiinkin. Lopuksi se päätti päivänsä vaajakoskelaisten partiolaisten vesileikeissä.

Tapsu Kalari on rakentanut myöhemmin useita puukanootteja niin isänsä* piirustusten kuin omien suunnitelmiensakin mukaan. Kolmelle meistä vuoden 1977 retkeläisistä on melonta jäänyt pysyväksi harrastukseksi.”

ISÄ-KALARIN KANOOTTIKIRJA KUULUU LAJINSA AATELIIN

*) Nimi Kalari tuntuu tutulta ja aivan oikein: Melojassa 3/04 Kari Eskola esitteli antikvariaateista löytämiään melontakirjoja. Eräs oli Laukka-Kalarin Kanoottikirja vuodelta 1933:

”Kanoottikirja kuuluu mielestäni melontakirjojen aateliin [...] Kirjan toinen osa käsittelee ainutlaatuisen perusteellisesti kanootin suunnitteluperiaatteita. Poikkeuksellista on myös kanootin kulkuominaisuuksien teoreettinen ja kokeellinen tarkastelu silloista teknistä tietämystä hyödyntäen. Hämmästystä herättävät erityyppisille kanooteille näennäisesti yksinkertaisin – mutta käytännössä vaativin – kokeellisin menetelmin mitattujen kulkuvastuskäyrien suuri tarkkuus. Kanootinrakentajalle ehkä arvokkain osa kirjaa ovat yksityiskohtaiset rakennuspiirustukset ja -ohjeet (24 erilaista mallia).”