Melontaseuran turvallisuusasiat kuntoon

Pasi Hirvosen "teorialuento" menossa Tampereen Kajakin koskikurssilla. Kurssilla on mukana teoriaa, tasaisen veden tekniikkaharjoitusta, ensiapu- ja pelastusosio ja tietysti koskessa harjoittelua. –Kuva: Tuomas Heikkilä

Teksti: MATTI REHTOLA

KOULUTETAAN VETÄJÄT, KARTOITETAAN RISKIT

Melontaseurojen kannattaa lähettää aktiivijäseniään koulutukseen, mikäli seura aikoo järjestää vaikkapa kajakinvuokrausta, yleisömelotuksia, melontakursseja tai -retkiä. Pätevien ohjaajien lisäksi tapahtumiin tarvitaan nykyään myös selkeät turvasuunnitelmat.

Kun halutaan varmistaa, että seuran turvallisuusasiat ovat sekä muodollisesti että käytännössä kunnossa, kannattaa ensimmäiseksi lukea ajatuksella "Melonnan turvallisuusohje", jonka Melontaturvallisuuden neuvottelukunta on antanut Suomen kanoottiliiton esityksestä. Myös Kuluttajaviraston julkaisussa "Kuluttajaviraston ohjeet ohjelmapalveluiden turvallisuuden edistämiseksi" on melontaa koskevaa asiaa, joka täydentää Melonnan turvaohjetta.

Melonnan turvallisuusohjeessa ei toki ole mistään uudesta asiasta kysymys. Se on ollut voimassa vuodesta 2002, jolloin se korvasi Merenkulkuhallituksen vuonna 1997 antaman ohjeen. Turvaohjeen kohdassa yksi todetaan, että se koskee kaikkea muuta melontatoimintaa paitsi kilpailutoimintaa ja siihen välittömästi liittyvää harjoittelua.

Toiminnalle tarvitaan toteuttajat. Kohdasta kahdeksan selviää, että melontatapahtuman vetäjällä tai turvallisuudesta vastaavalla pitää olla vähintään melontaohjaajan pätevyys tai vastaava ja ikää yli 18 vuotta. Jos siis aiotaan järjestää kanootinvuokrausta, melotuksia, melontakursseja tai -retkiä, tarvitaan melontaohjaajia vetäjiksi ja vastuuhenkilöiksi.

• Miten seuraan saadaan melontaohjaajia ja oppaita?

Ohjaajapätevyyden saaminen on mahdollista kaikille melojille

Melonnan opetuksesta ja ohjauksesta innostuneita voi lähettää ohjaajakursseille, joista saa tietoa Kanoottiliiton nettisivuilta kohdasta "Koulutus ja turvallisuus". Toinen vaihtoehto on tilata seuralle oma kurssi. Tällöin kurssia voi tarvittaessa räätälöidä. Jos esimerkiksi ohjaajalle pakolliseen melonnan Taitotesti ykköseen tarvitaan lisävalmennusta, voi sopia ennen kurssia koulutustilaisuuden, jossa sen voi suorittaa etukäteen tai saada ohjausta harjoittelua varten. Myös Taitotesti ykkönen löytyy liiton sivuilta arvosteluohjeineen.

Varsinainen ohjaajakurssi kestää yhden pitkän ja tiiviin viikonlopun. Jos taitotestiin tarvitaan valmennusta, siihen kannattaa varata päivä muutamaa viikkoa ennen kurssia, jotta mahdollisia puutteita ennättää harjoitella. Pistemenetyksiä tulee yleensä tuennoista, etuperäsimestä, pelastamisesta ja suunnistuksesta.

• Kanoottiliitolla on oma ensiapukurssi

Sopii retkeilijälle ja melojalle

Melontaohjaajalta vaaditaan Ensiapu ykkönen tai vastaava ja oppaalta Ensiapu kakkonen tai vastaava. Ohjaaja- ja opaspätevyydet ovat voimassa vain yhdessä voimassa olevan ensiapukoulutuksen kanssa. Kanoottiliiton turvajaosto järjestää yhdessä ViRe-jaoston kanssa melojalle ja maasto-olosuhteisiin sovellettuja melojan ensiapukursseja. Mikäli seura järjestää ohjaajakurssin, siihen kannattaa yhdistää myös oma ensiapukurssi. Melojan ensiapukurssi voidaan viedä läpi pitkän viikonlopun aikana.

• Ohjaajien jatkokoulutus

Kannattaa kannustaa jatkamaan

Ohjaajien kannustaminen jatkokoulutukseen on kannattavaa. Melonnanohjaus retkillä ja koulutustilaisuuksissa parantaa ohjaajan taitoja opettaa, ohjata ja johtaa toimintaa ja lisäksi jopa hänen omaa tekniikkaansakin. Tutustuminen muiden seurojen melontatoimintoihin antaa ohjaajille virikkeitä. Kanoottiliiton Valmentaja yksi on erinomainen kurssi, jolla seura voi palkita vetäjää. Matkamelonnan opettamiseen ja parantamiseen saa hyviä malleja. Kurssilla omakin tekniikka tulee arvioiduksi, ja se antaa perustietoutta myös liikkuvuuden ja tasapainon kehittämiseen ja ylläpitoon.

Oma seurani Vesisamoilijat on jo yhdeksän vuoden ajan lähettänyt kurssien vetäjiä ja apuvetäjiä keväisin Ruoveden Murolenkoskelle. Siellä järjestettävä tamperelaisen Kajakin koskikurssi on malli hienosti järjestetystä koulutustapahtumasta. Kurssiin on jo parin vuoden ajan kuulunut myös ensiapuosio. Olemme myös kirjanneet osallistujat turvallisuusasiakirjaamme, koska koskikurssi on myös pelastus-, turvallisuus- ja ensiapukoulutustilaisuus.

Kaikkien koulutusjärjestelmien kursseja voi käydä. British Canoe Unionin 3 Star -testi on sopivasti hieman vaikeampi kuin Taitotesti yksi. Seuran ja jäsenten omat pelastautumis- ja pelastamisharjoitukset ovat tärkeitä kehitettäessä vetäjien valmiuksia, samoin aallokko- ja koskiharjoitukset.

Melontaohjaajan taitojen parantamiseen kannustaa myös valmentautuminen opaskurssia varten.

Opaspätevyyden voi nykyään suorittaa joko merellä tai koskessa. Molemmat osiot kannattaa suorittaa, jos kiinnostusta ja taitoa riittää ja aikomuksena on vetää toimintaa suurilla selillä ja virtaavassa vedessä ja jatkaa kouluttajaksi. Tavoitteena voi olla myös jatkaminen meri- tai koskioppaaksi.

• Turvallisuussuunnitelmat kuntoon

Tarvitaan kaikkiin melontatapahtumiin

"Melontaretken tai -tapahtuman järjestäjällä tulee olla turvallisuussuunnitelma, josta on tehty ennalta selkoa tapahtuman osallistujille. Yksinkertaisimmillaan tämä tarkoittaa suullista ohjeistusta, esimerkiksi kuinka lähellä rantaa melotaan, kuinka ylitetään vilkas veneväylä ja miten toimitaan kaatumistapauksessa."

"Vaativalla retkellä tai toistuvasti samalla alueella toimittaessa turvallisuussuunnitelma on huolellisen, ennalta tehdyn riskikartoituksen tulos."

Edellä olevat kappaleet ovat suoraa lainausta Melonnan turvallisuusohjeesta. Ohjaajat ja oppaat siis töihin, mikäli seuran vakiotapahtumiin ei ole tehty turvallisuussuunnitelmia. Sellaisia voi valmistella myös kurssitöinä.

Turvallisuussuunnitelmiin verrattavia ovat kanootin vuokrausta koskevat ohjeet. Melonnan tuvallisuusohjeessa todetaan: "Vuokrakanoottia ei tule luovuttaa henkilölle, jolla ilmeisesti ei ole sen käyttöön tarvittavaa kykyä ja taitoa tai jonka varusteet olosuhteisiin nähden ovat puutteelliset."

Kanootin vuokraajalle on tiedotettava melonnan turvallisuusvaatimuksista. Lisäksi vuokrausohjeissa voi rajoittaa vuokrausta kylmien vesien aikaan tai opastaa melomaan lähellä rantaa ja antaa ohjeita kuinka toimia kaaduttaessa.

• Älä tukeudu Turvallisuusohjeen lievennyspykälään

Onko helppoja olosuhteita olemassa?

Turvallisuusohjeessa on paljon yksityiskohtaistakin tietoa ohjeen soveltamisesta, kanootin rakenteesta ja varustuksesta, melojan varusteista sekä retken johtajan ja kouluttajan varusteista.

Loppuhuomautuksessa kerrotaan, että helpoissa olosuhteissa näistä ohjeista voidaan poiketa lievempään suuntaan ja vastaavasti vaativammissa oloissa ohjeita voidaan kiristää. Kannattaa kuitenkin huomata, että jatkuvaa toimintaa ei kannata helppoinakaan pidetyissä olosuhteissa perustaa tähän pykälään. Yksi tuulenpuuska, sairaskohtaus tai epätavallisen levoton ryhmä voi tehdä olosuhteista ja tapahtumasta ohjaajalle vaativan. Kun toimintaa vetää tai sen turvallisuudesta vastaa pätevyydeltään vähintään melontaohjaaja, jolla on turvasuunnitelma, ovat perusasiat kunnossa.

• Kuluttajaviraston ohjeet ohjelmapalveluista

Palvelun oltava joka hetki turvallista

Seuran jäsentoiminnot eivät ole Kuluttajaturvalain alaisia, mutta on vaikea kuvitella melontaseuraa, jolla olisi vain jäsentoimintoja. Mikäli järjestetään yleisömelotuksia, vuokrataan tai lainataan kalustoa ulkopuolisille, ei oteta melontakurssilaisia jäseniksi tai järjestetään melontoja, joista saadaan maksua, kylkiäisiä tai palveluja, niin on paras tutustua myös kirjaseen "Kuluttajaviraston ohjeet ohjelmapalveluiden turvallisuuden edistämiseksi". Sen voi tilata Kuluttajavirastosta tai hakea Googlen kautta netistä. Mitään suurta, mikä poikkeaisi Melontaturvallisuusohjeesta, ei Kuluttajaviraston ohjeista löydy. Joitakin hyviä tarkennuksia ja osin toivottavasti itsestäänselvyyksiäkin on.

Ennakkotiedoissa on kartoitettava osallistujien uimataito sekä se, onko jollakulla tajunnan menetykseen johtavia sairauksia. Ennen aloittamista on tarkastettava, että osallistujilla on asiallinen vaatetus. On myös kerrottava, kuka on vastuuhenkilö ja että osallistuminen on vapaaehtoista sekä annettava toimintaohjeet hätätilanteiden varalle. Alle 18-vuotiailla osallistujilla tulee olla huoltajan suostumus, ja jos huoltaja ei ole paikalla, vetäjällä tulee olla huoltajan yhteystiedot. Jos osallistujina on ulkomaalaisia, mukana on oltava riittävästi kielitaitoisia ohjaajia. Pääsääntöisesti yli neljä tuntia kestäviin, fyysistä tai psyykkistä kuntoa ja taitoa vaativiin ohjelmiin osallistujille tulisi toimittaa kirjallista ennakkotietoa.

Melonta on mainittu toiminnoissa, joissa vetäjillä pitää olla esimerkiksi lajiliiton pätevyystodistus ja lisäksi osaaminen pitää olla varmistettu. Kuluttajaviraston ohjeessa ei ole mitään lievennyksiä ohjaajien pätevyysvaatimuksiin. Maastossa toimittaessa vetäjillä pitää olla vähintään Ensiapu 2:n tasoinen koulutus. Kerran vuodessa ohjaajille on järjestettävä turvallisuuskoulutusta todellisissa olosuhteissa – koulutukset kirjataan. Yhteenvetona voisi lainata: "Ohjelmapalvelun on oltava joka hetki turvallista". Kuluttajavirasto ei näe merkittävänä, otetaanko toiminnasta maksua vai ei – turvallisuus on olennaisin asia.

• Turvallisuusasiakirja

Suunnitelmat kansien väliin

Kuluttajaviraston ohjeessa vaaditaan, että toiminnan harjoittajalla pitää olla turvallisuusasiakirja. Sen sisällöstä pitää ilmetä mahdolliset toiminnan riskit – miten ne tunnistetaan, niiden vakavuus ja todennäköisyys ja toimenpiteet niiden ehkäisemiseksi. Vakiotapahtumista pitää laatia turvallisuussuunnitelmat. Melonnassa tuollaisia tapahtumia voisivat olla esim. yleisömelotukset, iltamelonnat, melontakurssit, uimahallivuoro, vakioretket ja koskiharjoitukset.

Melonnassa riskeistä pahin on kylmä vesi varsinkin, mikäli se yhdistyy lämpimään ilmaan. Kokematon meloja ei edes miellä jäätävän veden aiheuttamaa riskiä meloessaan jäänreunaa T-paidassa. Veden lämpötila onkin useimmiten tärkein tekijä mietittäessä turvallisuusriskejä. Joissakin paikoissa vene- tai laivaliikenne puolestaan vaatii vetäjältä huolellisuutta. Ja lasten kanssa toimittaessa hän saa varautua yllättäviinkin tilanteisiin. Retkien turvallisuussuunnitelmissa pitää kiinnittää huomiota myös mahdollisiin evakuointipaikkoihin.

Riskikartoituksessa kannattaa miettiä oman toiminnan mahdollisia heikkoja lenkkejä. Vuokrataanko kalustoa ryhmille, joilla ei ole asiallista vetäjää tai aloittelijoille kylmiin vesiin? Tarinat menneisyydestä kertovat niin lasten lapsille vetämistä melontakoulutuksista kuin tilanteista, joissa alkeisopetuksen vetäjä on valinnut itselleen tilanteeseen sopimatonta kalustoa: kun tuulenpuuska on kaatanut ratakanooteilla melontakoulutusta vetäneet, ovat aloittelevat melojat jääneet oman onnensa varaan. Nuoria kannattaa toki käyttää apuohjaajina ja aiheopettajina, mutta turvallisuudesta vastaavan tulee olla aikuinen ja ainakin melontaohjaaja.

Kun riskikartoitus on tehty, kannattaa mahdolliset puutteet tietysti hoitaa kuntoon.

• Vahingoista voi oppia

Muista läheltä piti -raportointi

Kanoottiliiton turvajaoston sivuilta löytyy raportointilomake "Läheltä piti" -tilanteita varten. Turvajaosto käsittelee lähettyä materiaalia nimettömänä. On melonnan etu, että vaara- ja läheltä piti -tilanteista informoidaan. Kokemuksesta voin sanoa, että asian raportointi kannattaa hoitaa heti, kun asia on tuoreena mielessä. Melontakauden lopussa on turha palata vanhoihin asioihin – kukaan ei tunnu oikein muistavan, ja osa ei ehkä haluakaan muistaa...

• Turvallisuus ei estä asiallista melontatoimintaa

Huomion kiinnittäminen turvallisuuteen tuo lisää harrastajia

Kun vetäjät valikoivat jokaiselle osallistujalle juuri hänen taitotasoaan vastaavaa kalustoa, tulee melontatapahtumasta miellyttävä kokemus. Ensikertalaisten liivien kiinnityksen tarkastaminen, aukkopeiton aukaisemisen opettaminen ja ohje meloa lähellä rantaa kylmien vesien aikaan antaa toiminnasta asiallisen ja luotettavan kuvan. Toiminta saa olla jännittävää, mutta sen pitää samaan aikaan olla turvallista. Huomion kiinnittäminen turvallisuuteen ei estä vaativissakaan olosuhteissa tapahtuvaa melontaa. Kovissa olosuhteissa asetetaan kalustolle, varusteille ja varsinkin osallistujien ja vetäjän taitotasolle ja kunnolle olosuhteiden edellyttämät lisävaatimukset.