SAARISTONAUHA tarjoaa kulttuuria ja historiaa

Turku kuuluu reitin varrelle, kun melotaan Saaristonauhaa Ahvenanmaalta Kotkaan. Kuva Tom Sundman

Teksti: HENRIK WESTERMARK

"Suomen retkimelojien perustama Saaristonauha on hienosti suunniteltu melontareitti, joka etenee niin avomeren tuntumassa kuin suojaisessa saaristossakin, ja matkan varrella on lukuisia upeita kohteita, joihin kannattaa – ja pitääkin – tutustua."

Näin Saaristonauhan tiivistää Tove Sundman, joka meloi sen viime kesänä yhdessä miehensä Tomin kanssa lännestä itään eli Ahvenanmaalta Kastelholman linnalta Fort Slavan linnakkeelle Kotkan edustalle. Sipoon kanoottiklubia edustava pariskunta lähti melomaan juhannuksena ja suoriutui matkasta parissa viikossa.

•

Saaristonauhan säännöt muotoili Suomen retkimelojien puheenjohtaja Johan Holmberg vuonna 2005 ja hän itse oli myös ensimmäinen, joka nauhan suoritti. Sen jälkeen ei nauhaa kukaan olekaan ilmoittanut meloneensa, kunnes Sundmanit nyt innostuivat asiasta.

– Meloin Suomen merenrannikon Team Gudingin kanssa vuonna 2003, Tom kertoo, – ja nyt halusin taas tehdä uuden pitkän melontaretken. Koko rannikon melonta vie hieman liiaksi aikaa, joten Saaristonauha tuntui juuri sopivan mittaiselta.

Tom kertoo tavanneensa Johan Holmbergin kun tämä vuonna 2006 oli melomassa Saaristonauhaa, ja siitä pitäen Tominkin takaraivossa on pyörinyt ajatus meloa vielä joskus sama reitti.

•

Saaristonauhamelonta alkaa siis Ahvenanmaalta Kastelholman linnan luota ja päättyy Kotkan edustalle Fort Slavaan (toki reissun voi meloa päinvastaiseenkin suuntaan). Matkan varrella tulee käydä Bomarsundin linnoitusraunioilla Ahvenanmaalla, Turun linnassa, Hangon edustalla olevassa Hauensuolessa, Raaseporin rauniolinnassa, Suomenlinnassa Helsingissä, Loviisan Svartholmin linnoituksella ja lopuksi Kotkan edustalla Fort Slavassa.

Saaristonauhan reittiin kuuluu lisäksi kahdeksan valinnanvaraista kohdetta, joista kolmessa tulee käydä. Valittavana on Kotkan eteläpuolella sijaitseva Haapasaari, Tove Janssonin mökki Pellingin saaristossa Klovaharun saarella, Söderskär Porvoossa, Gustavsvärn Hangon edustalla, Bengtskärin majakka Hiittisten eteläpuolella, Borstö Nauvon eteläisessä saaristossa ja Björkö Korppoon eteläpuolella sekä Ahvenanmaan pohjoispuolella oleva Väderskärin saari, jolla aikanaan filmattiin elokuva Myrskyluodon Maija.

– Juuri tämä melomisen, historian ja kulttuurin sekoitus tekee tästä Saaristonauhan reitistä erittäin mielenkiintoisen pitkän matkan melontasuorituksen, Tom Sundman sanoo. – Ja sitä paitsi rantauduimme useimpiin matkan varrella kohtaamiimme kahviloihin – onhan reissussa toki hyvä olla muutakin kuin vain melontaa.

•

Tom ja Tove Sundman lähtivät retkelleen Kastelholmasta juhannusaattona iltapäivällä. Ensimmäinen melontapäivä oli lyhyt, sillä määränpäänä oli ehtiä vain Bomarsundin leirintäalueelle. Mutta seuraavana päivänä vuorossa olikin jo pidempi etappi, kun Sundmanit meloivat paahtavassa auringonpaisteessa Bomarsundista pohjoiseen Simskälaan ja edelleen Väderskärille, missä vietettiin parin tunnin tauko ennen kuin matka jatkui Ahvenanmaan pohjoispuoliseen saaristoon Yxskäriin.

– Simskälassa näimme vielä joitain ihmisiä, mutta sen jälkeen saimmekin olla aivan omissa oloissamme pari päivää, kunnes saavuimme Brändöhön, Tom kertoo.

Tom kirjoittaa matkapäiväkirjassaan, kuinka he näkivät saaristossa massoittain pilkkasiipiä ja kuinka merikotkat lentelivät useampaankin otteeseen heidän yllään. Yxskärissä kaksi merikotkaa lehahti rannalta lentoon, kun Sundmanit lipuivat kajakeillaan leiripaikalle.

•

Etappi Kihdin yli Iniöön melottiin sumussa ja GPS:n avulla. Aamupäivällä 23. kesäkuuta Tom ja Tove saapuivat Ruissaloon, mistä he ajoivat linja-autolla Turkuun ja osallistuivat kiertokävelyyn linnassa. Iltapäivällä Sundmanit jatkoivat retkeään ja meloivat ensin kappaleen matkaa Aurajokea ylös, sillä "olihan se linna nähtävä myös meren puolelta", ja sitten keulat suunnattiin kohti Paraisten leirintäaluetta.

Hangossa vallitsi kova vastatuuli, ja Hauensuolen tauko venyi siksi aiottua pidemmäksi.

– Kun meloimme viimeistä pätkää kohti Hauensuolta, olivat ihmiset Gustavsvärnillä mitanneet tuulen nopeudeksi 11 metriä sekunnissa, kertoo Tom.

Melonta Raaseporin linnalle olikin sitten aivan toisenlainen elämys, sillä matka eteni kapeaa kaislikkoista ränniä pitkin.

Porkkalanselkä tarjosi – kuten tavallista – hieman kuoppaisempaa merenkäyntiä, ja lähempänä Helsinkiä alkoi vilkas moottoriveneliikenne arveluttaa. Tom sanoo, että enemmän kuin veneiden peräaallot häntä huolestutti se, mahtaisivatko veneilijät huomata kaksi melojaa meren laineilta.

•

Kotona Sipoossa ohjelmassa oli parin päivän tauko, sillä puutarha ja kasvimaa kaipasivat hoitoa. Heinäkuun 1. päivänä melonta sitten taas jatkui kohti Kotkaa. Klovaharuun päästiin loistavassa säässä ja Svartholmenin pippuripihvit olivat herkullisia.

Heinäkuun 3. päivänä Sundmanit saapuivat Kotkaan. Takana oli kaksi viikkoa melontaa ja yhteensä 575 kilometriä.

– Saaristonauhan reitti oli juuri sopivan mittainen niin että se tuntui oikealta pitkän matkan reissulta, Tom sanoo. – Nauhan ehti hyvin meloa parissa viikossa.

•

– Lisätietoja Saaristonauhan säännöistä ja linkit matkan varrella oleviin kohteisiin: www.retkimelojat.fi

– Käännös Ilkka Pitkänen