SOOLOILLEN – kanootilla Kilpisjärveltä Tornioon

"Tuosta noin ja sitten tuonne." Petri Sutinen opastaa, kuinka Kilpisluspa kannattaa laskea. Kuva Terho Lahtinen

Teksti: HARRI HYPÉN

Osallistuin kesä-heinäkuun vaihteessa Petri Sutisen vetämälle Arctic Canoe Raid -jokiretkelle Kilpisjärveltä Tornioon. Meloimme rajajoen Könkämäeno–Muonionjoki–Tornionjoki yhden viikon aikana, eli ajassa, joka noudatti pitkälti 1980- ja 90-luvuilla melotun Arctic Canoe Race - kanoottirallin (ACR) retkisarjan aikataulua. Reitin kokonaispituus on 525 km, ja korkeuseroa Kilpisjärven ja Perämeren välillä on 473 metriä. Luokiteltuja koskia reitille osuu – laskutavan mukaan – kymmenittäin.

VETTÄ RIITTI VÄYLÄLLÄ

Rajajoen vedenkorkeus vaihtelee suuresti tuntureiden lumimäärän, vallitsevan lämpötilan ja sateiden mukaan. Joki kerää vetensä laajalta alueelta: lukuisten tunturipurojen ja -jokien mukanaan tuomat vedet saavat Kilpisjärvestä lähtevän pikkuvirran muuttumaan vähitellen Perämereen laskevaksi mahtavaksi Väyläksi. Erämaiseen Könkämäenoon laskevat Kummaeno ja Lätäseno kasvattavat joen vesimäärää, ja Kaaresuvannon jälkeen Muonionjoeksi muuttunut virta kasvaa leveyttä, kunnes Lappean kohdalla Ruotsin puolelta saapuvan Tornionjoen vesimäärä ja voima muuttavat joen varsinaiseksi valtaväyläksi, jonka voimakas virta kuljettaa melojaa pitkin leveää uomaa merta kohden.

Vesitilanne retkellämme oli Petrin mukaan lähellä ajankohdan normaalia. Koskissa riitti vettä hyvin, vaikka mistään tulvakorkeudesta ei voinutkaan puhua. Alkumatkalla lämpimät kelit nopeuttivat lumen sulamista, mutta viikon kuluessa pohjoiseen kääntynyt tuuli viilensi ilmaa ja hillitsi osaltaan alajuoksun vesimäärää.

OMATOIMISESTI JA RETKIHENKISESTI

Aikanaan ACR-kanoottirallissa järjestäjien koskipelastajat huolehtivat turvajärjestelyistä ja varmistivat näin varsinkin kilpasarjoissa melovien etenemistä. Nyt jokiretkellämme turvamelojana ja koskioppaana toimi vetäjämme Petri. Muutama hankalaksi tiedetty koski katsastettiin ennakkoon rannalta, ja jokunen koski laskettiin yksi meloja kerrallaan niin, että Petrillä oli mahdollisuus tarvittaessa pelastaa koskessa kaatunut. Niissä koskissa, joissa laskulinjat eivät olleet selvät, meloi Petri ensimmäisenä ja muu osasto seurasi tiiviinä helminauhana perässä. Alkumatkan muutaman kaatumisen jälkeen Petrin tehtäväksi jäi lähinnä varmistaa retkueemme laskuja: toinen toistaan seuraavat kosket opettivat koskenlaskutaitoja, virran lukemista ja esteiden havaitsemista ja väistämistä. Jokiretkemme toimikin varsinaisena koskimelonnan intensiivikurssina.

Majoituimme retkeilyhenkisesti teltoissa ja huolehdimme ruoanlaitosta omin avuin ja eväin. Retkiruoka, vesi ja leiriytymistarvikkeet kulkivat osastoamme seuranneen huoltoauton peräkärryssä. Huoltoauto mahdollisti päiväetappien melomisen mahdollisimman kevyillä kanooteilla; kanootissa kulkivat suurimman osan matkaa ainoastaan päivän aikana tarvittavat eväät ja varusteet. Kanoottien pitäminen mahdollisimman keveinä oli tärkeä turvallisuustekijä koskissa, samoin kevyen varustuksen kera melominen helpotti osaltaan pitkien päiväetappien rasitusta.

Huoltoautomme kuljettaja Tomi seurasi tiiviisti retkikuntamme menoa, ja monta kertaa näimme hänet kameroineen ikuistamassa melontaamme. Tomin avustuksella hoituivat myös tärkeät ruoka- ja vesitäydennykset sekä digikameroiden ja matkapuhelinten akkujen lataukset. Kohtaamiset huoltoauton kanssa pyrittiin järjestämään päivittäisten ruokailutaukojen yhteyteen. Muutaman kerran Tomi ilahdutti meitä huoltotauoilla tarjoilemalla kalastamaansa haukea tai paistamiaan lettuja hillon kera!

AVOKANOOTILLA KOSKESSA

Olen melonut koskissa avokanootilla muutaman vuoden ajan, mutta päätös lähteä ACR-reitille sooloinkkarilla tapahtui ikään kuin vahingossa: alun perin tarkoitukseni oli lähteä retkelle kaksikkoinkkarilla, mutta yhteensattumat ja muutokset melontakaverien suunnitelmissa muuttivat tilanteen.

Kilpisjärvi–Tornio -melontareitti on avokanoottimelojalle haastava. Matkaan on lähdettävä sellaisella kalustolla, että sillä selviää reitin runsasvetisistä ja isoaaltoisista koskista, että siinä kulkee tarvittaessa retki- ja leirivarustus vaivatta ja että se on riittävän nopeakulkuinen reitin pitemmilläkin sileillä osuuksilla. Oma kanoottini, 4,78 m pitkä WeNoNah Rendezvous, toimi retkellä mainiosti. Vaikka isoimmissa koskissa vettä tulikin sisään ajoittain reilusti, takasivat suuret ilmasäkit keulassa ja perässä riittävän kellutuksen. Sisään roiskuneen veden tyhjentämisestä koskien jälkeen tuli rutiinia; melominen rantaan ja kanootin kääntäminen nurin oli helpoin tyhjennystapa. Avokanoottia kannattaakin suuriaaltoisissa koskissa meloa eri taktiikalla kuin kajakkia: inkkarimeloja säilyy kuivimpana jarrutellen ja ottaen aallon kerrallaan, kajakkimeloja taas voi päästellä vauhdilla läpi suuristakin aalloista.

Kanootin suuren koon ja tuulipinnan takia vastatuulet ovat inkkarimelojan vauhdille myrkkyä. Retkellämme tuulet puhalsivat miltei koko ajan pohjoisen puolelta eivätkä siis sanottavasti hidastaneet melontaa. Pohjoistuulten mukanaan tuoma koleus toki vaikutti viihtyvyyteen tauoilla, mutta toisaalta se vei lähes kokonaan mennessään nuo Lapin kesän riesat eli hyttyset ja mäkäräiset.

HAASTEITA JA PITKIÄ PÄIVIÄ

Yli 500 kilometrin melominen viikossa ei välttämättä vastaa useimpien melojien käsitystä leppoisasta melontalomasta. Aikaisten aamuherätysten, pitkien melontapäivien ja haastavan reitin vuoksi Arctic Canoe Raid -jokiretki soveltuu paremmin hieman kokeneemmille kuin aivan aloitteleville melojille. Toisaalta Käsivarren mahtavat maisemat sekä reitin lukuisat kosket palkitsevat matkaan uskaltautuneen melojan. Hyvää melontakuntoa ja koskimelontakokemusta tarvitaan. Samoin toimivista retkirutiineista ja vähän pidempien päivätaipaleiden melomisesta on hyvä olla kokemusta. Reipasta mieltä ja vettä pelkäämätöntä asennetta lähtijöiltä sen sijaan suorastaan vaaditaan.

KENELLE SOPII?

Kenelle ACR:n melominen sitten sopii? Retkikuntamme esimerkki viime kesältä osoitti, että Kilpisjärveltä Tornioon viikossa voivat meloa yhtä hyvin naiset kuin miehetkin, että yli 60 vuoden ikä ei ole este ja että kalustoksi retkelle kelpaa niin avokanootti, jokiretkikajakki kuin muovinen merikajakkikin. Ja voihan Mirjan tapaan ottaa ACR:n melomisen harjoitteluna ja jatkaa Torniosta Suomen merenrannikon melomisella. Arctic Canoe Raid -tyyppinen jokiretki joko perinteisellä Kilpisjärvi–Tornio -reitillä tai jollain muulla pohjoisen isolla vesiväylällä on varmasti jokaiselle retkimelojalle unohtumaton elämys.

•

Kirjoittaja on avokanoottimeloja Vantaalta. Hän osallistui Arctic Canoe Raid -jokiretkeen Kilpisjärveltä Tornioon viime kesänä. Retkelle osallistuivat kajakeilla myös Hannu Blomqvist Uudestakaupungista, Mirja Hämäläinen Helsingistä, Anna Kääriäinen Ylivieskasta ja Terho Lahtinen Helsingistä, sekä huoltoautoa ajanut Tomi Kallio-Könnö Espoosta. Arctic Canoe Raid -jokiretken vetäjänä toimi Petri Sutinen Inkoosta, kokenut koskimeloja ja retkenvetäjä, joka aikoinaan on osallistunut ACR-kanoottiralliin niin kilpailijana kuin järjestäjänäkin.

– Lisätietoja: www.arcticcanoeraid.com

– Lisää kuvia ja karttoja ACR 2009:stä:

http://picasaweb.google.fi/terho.lahtinen/ACR200903# sekä

http://kuvablogi.com/blog/3834/35/