Historiaa

Melonnan historia ulottuu kauas ajan hämäriin. Ravinnon hankkimisen ja liikkumisen tarve sekä ihmisen uteliaisuus, kokeilunhalu ja kekseliäisyys ovat tuottaneet erilaisiin vesistöihin soveltuvia ja teknisesti varsin hyviä aluksia. Nykyaikaisen melontaharrastuksen perustan, kanootin, ovat eskimot ja intiaanit kehittäneet vuosisatojen työn tuloksena.

Suomessa Antti Chydenius kirjoitti näistä amerikkalaisista tuohiveneistä jo 1700-luvun puolivälissä. Melontaharrastus alkoi kuitenkin puisten ruuhien ja veneiden maassamme vasta runsaat sata vuotta sitten. Helsingin Soutuklubilla oli melontaa ja kilpailuja jo 1880-luvun lopulla ja Mustialan maamiesopistossa rakennettiin kangaskanootteja 1884. Maamme ensimmäinen melontaseura Helsingfors Kanotklubb perustettiin 1925 ja melonnan keskusjärjestö Suomen Kanoottiliitto (SKaL) 1932.

Kilpamelonnan tähänastinen kirkkain huippu oli 1952 Helsingin olympialaisissa, kun melojiemme voittamista yhteensä kuudesta mitalista peräti neljä oli kultaa. Harrasteena melonta yleistyy ja monipuolistuu jatkuvasti eikä huippua ole edes näkyvissä. SKaL:n yli 60:ssä jäsenseurassa on runsaat 8.000 rekisteröityä melojaa ja kaikkiaan melonnan harrastajia arvioidaan olevan Suomessa noin 80.000.

Suomen monipuoliset vesistöt ovat ihanteellinen ympäristö melonnalle Vesistömme järvi-,
joki-, koski- ja kanavareiteistä aina merenrantojen saaristoon ja avomerelle ovat vapaasti melottavissa ja rantautuminenkin on mahdollista jokamiehen oikeuden rajoissa.

Laatija: Pekka Kuha/07.11.99