Ohjaimet ja ohjaaminen

Kajakit on yleensä rakennettu niin, että ne nousevat tuuleen. Sivu- tai sivuvastaiseen tuuleen melottaessa kajakin keula pyrkii kääntymään vastatuuleen. Kajakki voidaan pitää suunnassa melavedoilla, peräsimellä, säätämällä nostoevän korkeus sopivaksi tai kallistamalla.

On huomattava, että vain veteen nähden liikkeessä oleva kanootti tottelee ohjausta. Ohjaaminen on suunnan muuttamista ja se kannattaa tehdä pieninä korjauksina. Ohjausliikkeen jälkeen kanootti jatkaa vielä kääntymistään ja oikean suunnan saamiseksi tarvitaan usein käännöksen jälkeen pieni vastakkaissuuntainen korjaus.

Jos kajakissa on evä, niin tuuleen nousemista vähennetään laskemalla evää enemmän ulos. Evä siis ottaa vastaan kajakin peräosaan kohdistuvaa tuulen painetta.

Ohjauksessa käytettävä peräsin on joko kajakin peräosan alapuolella oleva alaperäsin tai kajakin jatkeena oleva ulkoperäsin. Alaperäsin on rakenteeltaan kiinteä ja tehokas, mutta se tarttuu helposti vedessä oleviin esteisiin, kuten verkkoihin. Ulkoperäsin on rakenteeltaan sellainen, että se nousee ylös esteen kohdatessaan. Ulkoperäsimen voi myös nostaa ylös ja lukita yläasentoon rantauduttaessa ja kajakkia siirrettäessä.

Peräsintä liikuttava ohjain on kajakin sisällä ja se on liitetty vaijereilla peräsimeen. Kilpa- ja kuntokajakeissa on pinnaohjain. Pinnaa siirretään varpailla sille puolelle, jonne kajakin halutaan kääntyvän. Retkikajakeissa on yleisin poljinohjain. Ohjausliike saadaan aikaan painamalla sen puolen poljinta, jonne kajakin halutaan kääntyvän.

Peräsimettömiä kajakkeja ohjataan kallistamalla käännöksen ulkokaarteen puolelle ja/tai melavedon voimakkuudella ja vedon suunnalla. Veto on voimakkaampi käännöksen ulkokaarteen puolella ja se suuntautuu hieman ulospäin pyyhkäisynä tai laajana kaarena. Kallistus tehdään lantioliikkeellä eikä painopiste saa siirtyä liian kauas kajakin keskiviivasta.

Laatija: Pekka Kuha